Ensimmäinen Punainen Irlanninsetteri tuli perheeseemme yli 10 vuotta sitten armottoman pentukuumeen tuloksena.
Vaihtoehtoina oli myös sukulaisrotu, englanninsetteri, mutta ainoa saatavilla oleva pentu tuona heinäkuun  viikonloppuna oli Kuusiston Jukan Lecibsin -kennelissä. Åsa, Lecibisin Vaysa, liittyi siten jo kahden kultaisen noutajan koirajoukkoon.

Ensimmäisen oman koirani, kultaisen noutajan, hankin opiskeluaikanani 1989 Vaasassa.  Emma, Karvin Indira, matkusteli kanssani ympäri Eurooppaa parin seuraavan vuoden ajan,  ja kun vakiinnuin tänne Mäntän  seudulle, perhe kasvoi toisella noutajalla,  Essillä (Cosmona’s Empty Pocket). Kultainennoutaja oli helppo valinta siihen aikaan, koska noutajakoiratoiminta oli ja on edelleenkin varsin vilkasta tällä seudulla.  Ystäväni, Kirsi Kurppa, kasvattaa Cosmona’s –koiria ja Karveksella vietin koiranhoitajana Kirsin kanssa monta viikonloppua,    joten rotu ja rotua harrastavat ihmiset olivat tuttuja.  Toimin monta vuotta aktiivisesti paikallisen noutajakoirayhdistyksen sihteerinä ja olin  mukana kaikissa muissakin tehtävissä ja tapahtumissa. Emman kanssa kierrettiin näyttelyissä  hyvälläkin menestyksellä. Se saavutti Saksassa jopa voittajatittelin KV-näyttelyssä !  Essin kanssa touhuttiin enemmän tuolla käyttöpuolella eli tokoiltiin ja treenattiin taipumuskokeisiin.  Tuo NOME-harrastus kaatui lähinnä siihen, että eläinrakkaana kasvissyöjänä (=viherpipertäjä)  en tykännyt kuolleiden lintujen ja kanien kanssa touhuamisesta enkä halunnut osallistua  varsinaiseen metsästykseen. Harrastelimme siis aivan omaksi iloksemme, ilman mitään tavoitteita.

 Åsan hankittuamme tiesimme heti, että Punainen Irlanninsetteri on meidän rotumme !   Iloinen, vilkas, yhteistyöhaluinen, kiltti, kaunis, viisas jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erityisesti tässä rodussa kauniin ulkonäön lisäksi miellyttää koiran loistava luonne,  sekoitus vilkkautta yhdistettynä äärimmäiseen ystävällisyyteen.  No, vilkas ja rohkea luonne takaa varmasti monenlaisia hauskoja,  tai vähemmän hauskoja, tapahtumia koiran ollessa junnuiässä,  ja yleensä vielä vähän vanhempanakin. Jämäkällä, mutta oikeudenmukaisella  kasvatuksella tästä rodusta saa aivan loistavan kaverin monenlaiseen harrastamiseen.  Luonteensa ja olemuksensa ansiosta setteri sopii kaikenlaiseen toimintaan mukaan,  aina agilitystä metsästykseen ja näyttelyistä lenkkikaveriksi.

 

Åsan jälkeen perheemme kasvoi Olgalla (Frinan Lady in Red), josta tulikin sitten pikkukennelimme kantanarttu. Hollanista toimme joukoamme vahvistamaan Viivin (Good Vibration v.h. Adelaarsvaren) ja Ellan (Midnight Sun vh Adelaarsvaren), joista kummastakaan ei ollut jalostuskoiraksi, mutta ihania perheenjäseniä niistä tietenkin saimme ja Viivi niittikin mainetta nuorena näyttelykehissä. Ruotsista toimme taas vuonna 2011 uroksen, Pellen (Dragonfire´s High Five), josta toivottavasti on yhtä paljon iloa meille kuin näistä tytöistäkin vaikka jalostukoiraksi siitä ei olisikaan. Sen näyttää sitten aika…

Kennelimme ensimmäiset pennut syntyivät elokuussa 2000 ja tänä vuonna 2011 syntyi meille seitsemäs S-pentue.

Kiitos kaikille kasvattiemme omistajille, että olette pitäneet meidät ajantasalla pentujen elämässä. On edelleenkin kiva kuulla kuulumisia ja tavata aina, kun mahdollista. Pennuilla tulee aina olemaan erityinen paikka meidän sydämissämme.

Kotona meillä asuu tällä hetkellä 6 setteriä; mummukoirat Ruusu ja Ella, Iiris Alisa tyttärensä kanssa, Koiramäen kunkku Pelle sekä vauvakoira Helga viimeisimmästä pentueestamme. Koirista tarkemmin voit lukea ja kuvia katsella niiden omilta sivuilta.

Koirimme kanssa harrastelemme lähinnä metsälenkkeilyä, pihalla haahuilua ja yhdessä oloa. Asumme maalla, joten koirat saavat oleilla pihassa mielin määrin ja touhuta joko omiaan tai loikoilla kuistilla. Kukin halunsa mukaan. No, suurin osa jengistä haluaa olla siellä, missä me kaksijalkaisetkin olemme, joten nenä kiinni ikkunassa ne usein vonkaavat sisälle. Näyttelyissä käymme jonkin verran ja tänä vuonna erittäin hyvälläkin menestyksellä olemme kehiä kiertäneet. Uutisia-linkistä pääset näkemään, mitä vuoden aikana on meille, koirillemme ja kasvateillemme tapahtunut.
Omat koiramme asustavat meillä sisällä ja valtaavat sohvat iltaisin, niin että "isäntä" on joutunut keinutuoliin, lapset lattialle ja"äippä" yrittää mahtua johonkin väliin koirien sekaan. Pentueemme kasvavat sisällä talossamme, meillä ei ole kenneltiloja, vaan pennut viettävät aikaansa siellä, missä muukin perhe ja kasvavat näin sosiaalisiksi ja rohkeiksi koiranaluiksi jo pienestä pitäen. Ne tottuvat ihmisiin, lapsiin ja muihin koiriin jo täällä meillä olleessaan. Ja tietenkin myös kissaan ja hevosiin, mikäli sääolot sallivat pikkupentuna ulkoilua. Koska koirat ovat meille elämäntapa ja koirien kasvatus ”vain” kiva harrastus, ei tavoitteenamme ole kasvattaa mahdollisimman monta pentuetta vaan mahdollisimman hyviä pentuja. Vaikka kyseessä on ”vain” harrastus, jokainen yhdistelmä mietitään huolellisesti ja koirien taustat selvitetään mahdollisuuksien mukaan tarkasti. Tavoitteemme on kasvattaa ennen kaikkea terveitä ja hyväluonteisia koiria unohtamatta tietenkään rotumääritelmän mukaista ulkonäköä.

- Sari Kangasjärvi ja Jukka Rapatti

- P.S. Meillä on myös 3,5 vuotiaat kaksostytöt Peppi ja Veera, kaksi hevosta ja yksi kissa...