|
| etusivu uutisia esittely koiramme kasvattimme galleria yhteystiedot pentuja linkit vieraskirja |
|
Ensimmäinen Punainen Irlanninsetteri tuli perheeseemme yli 10 vuotta sitten armottoman pentukuumeen tuloksena. Vaihtoehtoina oli myös sukulaisrotu, englanninsetteri, mutta ainoa saatavilla oleva pentu tuona heinäkuun viikonloppuna ![]() Ensimmäisen oman koirani, kultaisen noutajan, hankin opiskeluaikanani 1989 Vaasassa. Emma, Karvin Indira, matkusteli kanssani ympäri Eurooppaa parin seuraavan vuoden ajan, ja kun vakiinnuin tänne Mäntän seudulle, perhe kasvoi toisella noutajalla, Essillä (Cosmona’s Empty Pocket). Kultainennoutaja oli helppo valinta siihen aikaan, koska noutajakoiratoiminta oli ja on edelleenkin varsin vilkasta tällä seudulla. Ystäväni, Kirsi Kurppa, kasvattaa Cosmona’s –koiria ja Karveksella vietin koiranhoitajana Kirsin kanssa monta viikonloppua, joten rotu ja rotua harrastavat ihmiset olivat tuttuja. Toimin monta vuotta aktiivisesti paikallisen noutajakoirayhdistyksen sihteerinä ja olin mukana kaikissa muissakin tehtävissä ja tapahtumissa. Emman kanssa kierrettiin näyttelyissä hyvälläkin menestyksellä. Se saavutti Saksassa jopa voittajatittelin KV-näyttelyssä ! Essin kanssa touhuttiin enemmän tuolla käyttöpuolella eli tokoiltiin ja treenattiin taipumuskokeisiin. Tuo NOME-harrastus kaatui lähinnä siihen, että eläinrakkaana kasvissyöjänä (=viherpipertäjä) en tykännyt kuolleiden lintujen ja kanien kanssa touhuamisesta enkä halunnut osallistua varsinaiseen metsästykseen. Harrastelimme siis aivan omaksi iloksemme, ilman mitään tavoitteita. Åsan hankittuamme tiesimme heti, että Punainen Irlanninsetteri on meidän rotumme ! Iloinen, vilkas, yhteistyöhaluinen, kiltti, kaunis, viisas jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erityisesti tässä rodussa kauniin ulkonäön lisäksi miellyttää koiran loistava luonne, sekoitus vilkkautta yhdistettynä äärimmäiseen ystävällisyyteen. No, vilkas ja rohkea luonne takaa varmasti monenlaisia hauskoja, tai vähemmän hauskoja, tapahtumia koiran ollessa junnuiässä, ja yleensä vielä vähän vanhempanakin. Jämäkällä, mutta oikeudenmukaisella kasvatuksella tästä rodusta saa aivan loistavan kaverin monenlaiseen harrastamiseen. Luonteensa ja olemuksensa ansiosta setteri sopii kaikenlaiseen toimintaan mukaan, aina agilitystä metsästykseen ja näyttelyistä lenkkikaveriksi. ![]()
Åsan jälkeen perheemme kasvoi Olgalla (Frinan Lady in Red), josta
tulikin sitten pikkukennelimme kantanarttu. Hollanista toimme joukoamme
vahvistamaan Viivin (Good Vibration v.h. Adelaarsvaren) ja Ellan (Midnight
Sun vh Adelaarsvaren), joista kummastakaan ei ollut jalostuskoiraksi,
mutta ihania perheenjäseniä niistä tietenkin saimme ja Viivi niittikin
mainetta nuorena näyttelykehissä. Ruotsista toimme taas vuonna 2011
uroksen, Pellen (Dragonfire´s High Five), josta toivottavasti on yhtä
paljon iloa meille kuin näistä tytöistäkin vaikka jalostukoiraksi siitä
ei olisikaan. Sen näyttää sitten aika…
Kiitos kaikille kasvattiemme omistajille, että olette pitäneet
meidät ajantasalla pentujen elämässä. On edelleenkin kiva kuulla
kuulumisia ja tavata aina, kun mahdollista. Pennuilla tulee aina
olemaan erityinen paikka meidän sydämissämme.
Koirimme kanssa harrastelemme lähinnä metsälenkkeilyä, pihalla haahuilua
ja yhdessä oloa. Asumme maalla, joten koirat saavat oleilla pihassa
mielin määrin ja touhuta joko omiaan tai loikoilla kuistilla. Kukin
halunsa mukaan. No, suurin osa jengistä haluaa olla siellä, missä me
kaksijalkaisetkin olemme, joten nenä kiinni ikkunassa ne usein vonkaavat
sisälle. Näyttelyissä käymme jonkin verran ja tänä vuonna erittäin
hyvälläkin menestyksellä olemme kehiä kiertäneet. Uutisia-linkistä
pääset näkemään, mitä vuoden aikana on meille, koirillemme ja
kasvateillemme tapahtunut. |